See also other languages' versions:

---

Dansk	Français	Lietuviškai	Română	Русский
Deutsche	Ελληνικά	Nederlandse	Slovenčina
English	Íslenska	Polski	Suomi
Española	Italiano	Português	Svenska

---

Ollessani pieni minulle sanottiin: "Älä pelkää kysyä tietä. Puhu, ja yletät maailman äärimmäisiin kolkkiin". Mutta parin kilometrin päässä puhuttiin eri kieltä. Kysyminen oli turhaa.

Minulle sanottiin: "Opi koulussa kieliä niin pystyt puhumaan muiden maiden asukkaiden kanssa". Mutta 90% aikuisista ei pysty ilmaisemaan itseään koulussa oppimillaan kielillä.

Minulle on sanottu: "englanninkielellä pärjäät missä vain maailmassa". Mutta espanjalaisessa kylässä näin onnettomuuden ruotsalaisen ja ranskalaisen auton välillä. Kuskit eivätkä poliisit ymmärtäneet toisiaan. Pienessä siamilaisessa kaupungissa näin kun epätoivoinen turisti yritti turhaan selittää paikalliselle lääkärille oireistaan. Olen työskennellyt YK:lle ja WHO:lle jokaisessa maanosassa ja joillakin saarilla ja todennut että esimerkiksi Kongossa, Japanissa ja monessa muussa paikassa englanninkieli on hyödytön suurten hotellien, liikkeiden, elinkeinopiirien ja lentokenttien ulkopuolella.

Minulle on sanottu: "Kääntämisen avulla ovat kaikista kaukaisimmatkin kulttuurit kaikkien saavilla". Mutta kuin vertasin käännettyä tekstiä alkuperäiseen, huomasin niin monta vääristystä, niin paljon pois jätettyä, niin vähän kunnioitusta kirjoittajan ilmaisutapaan että tunsin olevani samaa mieltä kuin italialaisessa sananlaskussa sanotaan "Traduttore, traditore", Kääntäminen on pettämistä.

Minulle on sanottu että länsimaat auttavat Kolmatta maailmaa, kunnioittamalla heidän paikallista kulttuuriaan. Mutta en nähnyt heidän kieliään kunnioitettavan lainkaan. Jo alusta asti heidät pakotettiin puhumaan kieltämme, ikään kuin olisi päivänselvää että nämä ovat parhaat kommunikaatiokielet.

Minulle on sanottu että länsimaat auttaa Kolmatta maailmaa, kunnioittaen heidän paikallista kulttuuria. Mutta näin että heidän kieliä ei kunnioitettu yhtään. Jo alusta heille pakotettiin meidän kielet, ikään kuin olisi päivänselvää että nämä ovat parhaat kommunikaatiokielet. Näin kuinka englannin ja ranskan kielet aiheuttivat kulttuurillista painetta, joka muutti kansan mentaliteetin, toivat myös tuhoavan vaikutuksen ikivanhaan kulttuuriin jonka positiivisia arvoja sydämettömästi jätettiin huomioimatta. Näin myös miten kehittyi lukemattomia ongelmia työväen opetuksessa, koska länsimaiden tekniikka ei ymmärtänyt heidän kieliään, kieliä jolla ei ollut oppikirjoja.

Minulle sanottiin: "Yleinen kouluopetus tulee takamaan samat mahdollisuudet kaikille yhteiskuntaluokille". Näin kuinka kehitysmaiden rikkaat perheet lähettivät lapsensa Englantiin ja USA:n oppimaan englanninkieliä, samalla kun kansa, vangittu oman heikomman kielen ja kaikenlaisen propagandan uhrina, menivät synkkää kohtaloa vastaan.

Minulle sanottiin: "Esperanto on epäonnistunut". Mutta vuoristokylässä Euroopassa näin miten maanviljelijän lapset, vain kuuden kuukauden opiskelun jälkeen, puhuivat Japanista tulleiden vieraitten kanssa.

Minulle on sanottu: "Esperantosta puuttuu inhimillisyys". Olen oppinut kielen, lukenut sen runotaitoa, kuunnellut sen lauluja. Tällä kielellä olen ottanut luottamuksia vastaan brasilialaisilta, kiinalaisilta, iranilaisilta, puolalaisilta ja Uzbekistanilaiselta nuorukaiselta. Ja tässä seison – entinen ammattilainen kääntäjä – ja täytyy, rehellisyyden vuoksi, sanoa että nämä keskustelut ovat olleet eniten spontaanisia ja syvämietteisiä mitä minulla on koskaan ollut vieraalla kielellä.

Minulle on sanottu: "Esperanto on arvoton koska sillä ei ole kulttuuria." Mutta kun tapasin esperantoa puhuvia Itä-Euroopassa, Aasiassa, Latina-ammerikassa, niin useammat näistä kulttuureista olivat enemmän kulttuurisia mitä heidän kaltaiset vastaavanlaisesta sosiotaloudellisesta asemasta. Ja kun osallistuin kansainvälisiin väittelyihin tällä kielellä tulin hyvin voimakkaasti vaikutetuksi henkisestä tasosta.

Yritin selittää tämän ympäristölleen. Sanoin: "Tulkaa! Katsokaa! Se on jotakin hyvin erikoista! Kieli joka ratkaisee maailman kansojen väliset kommunikaation ongelmat! Näin unkarilaisen ja korealaisen keskustelevan politiikkaa ja filosofiaa vain kahden vuoden kieliopiskelun alkamisen jälkeen! Jollakin muulla kielellä se olisi mahdotonta! Ja minä näin sen ja sen ja myös……"

Mutta ne vastasivat: "Esperanto ei ole vakavaa. Ja oli miten oli, se on keinotekoinen."

En ymmärrä. Kun ihmisen sielu, hänen tunteet, hänen ajatusten hienoimmat värit ovat ilmaistu kielellä joka on luotu usean kulttuurin kommunikaatiotavan rikkaudesta, niin ne sanovat minulle: "Se on keinotekoinen."

Mutta mitä näen matkoillani ympäri maailmaa! Näen matkustajia jotka kaipaa saada jakaa aatteitaan ja kokemuksia, tai ehkä ruokaohjeita, paikallisille asukkaille. Näen kuinka keskustelun yritykset elekielillä johtaa kummallisiin väärinkäsityksiin. Näen informaationjanoisia kansoja mutta kielirotkojen takia eivät pysty lukemaan mitä haluaisivat.

Näen suuria määriä ihmisiä jotka kuuden tai seitsemän vuoden kieliopiskelujen jälkeen, änkyttäen hauskalla lausunnolla, tuloksetta yrittävät sanoa minkä haluasi saada sanotuksi. Näen miten kielien epäoikeudet ja syrjinnät kukoistaa ympäri maailmaa. Näen kuinka diplomaatit ja spesialistit/erikoistuneet puhuu mikrofooneihin ja kuuntelevat kuulokkeista, ei keskustelukaveriaan, vaan jonkun muun ääntä. Onko se luonnollista kommunikaatiota? Sielusta tai aivoista suuhun ja korvaan, se on tietenkin keinotekoista, mutta mikrofoonista kuulokkeeseen tulkkikopissa, se on luonnollista. Eikö älykäs ja tunteellinen ongelmanratkaisukyky kuulu enää inhimilliseen luonteeseen?

Minulle sanotaan niin paljon mutta näen jotakin muuta. Ällistyneenä vaellan yhteiskunnassa joka vaati kaikille oikeuden ilmaista itseään ja kommunikoida. Ja minä ihmettelen että narraavatko ne minua vain olenko hullu/mielenvikainen.